Aika vierähtää niin nopeasti että päivistä loppuu tosissaan tunnit ! Tässä maalis-huhtikuun aikana on monenmoista asiaa ollut ja tapahtunut. Muutettiin N:n kanssa yhteen joten on mahdotonta olla niin ettei sisustuskärpänen iskisi, kun koko ajan näkee kaikkea ihanaa, menee sitten minne tahansa. Mutta varsinkin ku toisenlaiset kärpäset ovat kukkaron pohjalla, niin ei auta muuta kuin jatkaa katselua :D Ja se jos mikä ei ole helppoa, kärsivällisyyttä kun mulle ei monissa asioissa mitenkään hirvittävän paljon ole siunaantunut! Vaatii paljon molemmilta osapuolilta sillä meillä molemmilla on ihan käsittämättömän paljon tavaraa joten myönnytyksiä siitä että mitä heitetään pois tai mitä laitetaan varastoon, on käyty muutamat keskustelut. Naisten ja miesten filosofiatkaan kun muutenkaan harvemmin menevät täysin yhteen näissä sisutusjutuissa. Miesten logiikka on että ei sinällään paljoa väliä Millainen se tavara on (kunhan on ehkäpä musta tai punainen), pääasia että se On. Eli ostatpa hyllyä tai muuta vastaavaa niin pääasia että on halpa ja luultavasti musta sekä hyllyä muistuttava tekele. Anteeksi miehet. Naisilla taas voi huomata että sisustus ottaa jonkin tietyn sävyn, tyylin ja se heijastaa yleensä hyvin paljon naisen sisintä tai mitä se sisin tarvitsee (boheemi, vaaleat pinnat+raikkaus, moderni, pelkistetty..) ja jokainen tavara yleensä on mietitty ja sitä on kaivattu tai suunniteltu ja haluttu paljon. Iso ero!
 |
| N:n lamppu, mut hei toi ihana aurinko! :) |
Joo. Sisustus ei kuitenkaan ole mun päiviä täyttänyt vaan oon parhaillaan ollut työttömänä kuukauden verran ja lueskellut pääsykokeisiin. On pelottavaa lähteä taas tähän rumbaan, kun ei tiedä mitä olisi se oma "voittomantra" joka tyynnyttäisi mielen ja saisi keskittymään vaan siihen itseensä. Huomaan jo nyt että kun noin viikko on enää aikaa pääsykokeisiin niin stressi pilkistää päätään. Ei ole helppoa haluta jotain mutta olla samalla maailman suurin jännittäjä! Jännitys kun voi pilata jopa juttuja.
Lähden kuitenkin leuka korkealla ja mieli täynnä tietoa kohti koitoksia, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin:)
Lukeminen vie paljon aikaa, tilastomatematiikan ja psykologian ym. käsittäistö ei myöskään ole sitä kaikista nopeiten omaksuttavaa. Välillä on ollut myös enemmän niitä ei-lukupäiviä joten on vaikea arvioida että kuinka paljon oikeasti olen sitä tietoa omaksunut? Tuntuu suorastaan että olen liian leppoisasti suhtautunut luku-urakkaani.
Nyt kun ensi viikoksi on peräti töitä, voi vaan kuvitella että raskaan työntäyteisen päivän jälkeen on vaikea olla nukahtamatta lukumateriaalin ääreen, näin kun tapahtui jo perjantaina!
Kiitos N:lle kun vei eilen katsomaan Luokkakokousta leffoihin, sai kunnolla nauraa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti